MIELIPIDEKIRJOITUKSIA

Linnanmäen pysäköintitalohankkeesta:

Linnanmäen hankkeet uhkaavat ympäröiviä puistoja

Helsingin Sanomat, Mielipide 27.4.2012

Linnanmäen voimassa olevan asemakaavan määräyksillä on pyritty varmistamaan, ettei huvipuiston toiminta tärvele sitä ympäröivien virkistysalueiden rauhaa ja maisemallisia arvoja. Huvipuistolaitteista ei saa levitä häiritsevää melua ympäristöön ja valtaosaa huvipuiston Alppi- ja Lenininpuistoihin liittyvistä reunavyöhykkeistä tulee käsitellä puistomaisesti.

Näitä määräyksiä on kuitenkin rikottu jatkuvasti. Laitteiden meteli kantautuu puistoihin, raja-aluetta on käytetty varastona ja siltä on parturoitu puustoa. Seuraavaksi aiotaan rakentaa Lenininpuiston sisäpuolelle sijoittuva sata metriä pitkä Linnanmäen uuteen pysäköintitaloon johtava autotie. Alppipuistossa sijaitseva suuri pysäköintikenttä jäisi silti paikoilleen.

kuva Lenininpuistoon suunnitellun tien linjauksesta

Kuvan puusto on tarkoitus kaataa ja takana häämöttävä rakennus muuttaa pysäköintitaloksi (kuva Maura Ryömä).

Lenininpuiston pääkäytävän ympärillä olevat järeät puut kaadettaisiin ja viereen rakennettaisiin vielä kuusi metriä leveä ja kaksikymmentäneljä metriä pitkä uusi sisäänkäyntirakennelma, josta puolet puiston puolelle. Linnanmäen eteläpuolella sijaitsevan Alppipuistonosan eteläreunasta lohkaistaisiin lisäksi 1600 neliötä, jonka päälle rakennettaisiin valtaosa 150 metriä pitkästä uudisrakennuksesta. Katolle sijoitettaisiin muun muassa huvilaitteita. Liikennevirasto suunnittelee samaan aikaan toisaalla, että Pisara-radasta toteutetaan se vaihtoehto, jossa lähes hehtaarin kokoinen alue pohjoisesta Alppipuistosta katetaan betonikannella.

Linnamäen huvipuisto rakennettiin alun perin kaupungin vuokramaalle, joka lohkaistiin Kallion ja Alppiharjun asukkaiden käytössä olleesta yhtenäisestä puistoalueesta. Kyseisissä kaupunginosissa asuu neljäkymmentätuhatta henkeä, mikä vastaa keskikokoisen kaupungin väkilukua. Alueet ovat maamme raskaimmin rakennettuja ja ahtaimmin asuttuja, joten vähintään yhden laajemman viheralueen tarve on ilmeinen, etenkin kun puiston lähelle rakennettaville asuinalueille muuttaa lähivuosina vielä lisää ihmisiä. Alppipuisto on lisäksi suosittu piknik- ja tapahtumapuisto, jonne hakeudutaan pitkienkin matkojen takaa.

Edellä kuvatut suunnitelmat aiheuttaisivat kohtuutonta haittaa jäljelle jääneiden puistoalueiden virkistysarvoille. Puistoalueille rakentamisesta on luovuttava ja Linnanmäen reuna-alueet on ennallistettava ja maisemoitava.

Maura Ryömä
Marko Haaksluoto
Nina Klemmt
Kallion asukkaita

Karjatalouden ilmastopäästöjä on suuresti liioiteltu

Helsingin Sanomat, Mielipide 15.3.2011

Risto Isomäki kirjoitti (HS Tiede 8.3.) lihansyönnin ilmastopäästöistä siteeraten Worldwatch-instituutin toissa vuonna julkaisemaa, kahden Maailmanpankin ympäristöasiantuntijan laatimaa kohuraporttia. Raportti pyrki kyseenalaistamaan YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön laskelmat, joiden mukaan eläinperäisten tuotteiden tuotantoketjut aiheuttavat 18 prosenttia ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöistä. Worldwatch-raportin mukaan todellinen luku olisi 50 prosenttia.

Worldwatchin julkaisema raportti ei ole tieteellisesti vertaisarvioitu julkaisu. Sen taustaoletukset olivat kuitenkin niin virheellisiä, että viisitoistahenkinen kansainvälinen tutkijaryhmä katsoi aiheelliseksi laatia raportista jälkikäteen tieteellisen arvion, jossa osoitettiin raportin sisältämiä karkeita virheitä (Animal Feed Science and Technology, June 2011: Livestock and greenhouse gas emissions. The importance of getting the numbers right). Palstatilan rajallisuuden vuoksi puutun tässä vain muutamaan raportissa esiintyneeseen virheelliseen olettamaan.

Raportin laatijoiden mukaan karjan uloshengitys olisi karjatalouden suurin yksittäinen kasvihuonekaasupäästöjen lähde, koska ilmakehään vapautuu suuret määrät hiiltä karjan uloshengityksen yhteydessä. Tuo hiili on kuitenkin peräisin biomassasta eli karjanrehusta, johon se on päätynyt kasvien yhteyttämisen tuloksena. Kyseinen hiili on elonkehässä luontaisesti kiertävää hiiltä, joka ei lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta eikä siten aiheuta ilmaston lämpenemistä. Tällaista ns. suljetussa kierrossa kiertävää hiiltä ei siksi oteta huomioon kasvihuonekaasulaskelmissa.

Raportti liioittelee suuresti myös karjataloudesta syntyvän metaanin ilmastovaikutusta, koska siinä käytettiin metaanin osalta kahdenkymmenen vuoden aikajänteelle laskettua kerrointa 72. Metaani on voimakas kasvihuonekaasu, jonka vaikutusaika on kuitenkin vain murto-osa muihin kasvihuonekaasuihin verrattuna. Jos tänään ilmaan päässeen metaanitonnin lämmittävä vaikutus jaetaan seuraavalle kahdellekymmenelle vuodelle, saadaan tulokseksi, että metaanitonni lämmittää ilmakehää 72 kertaa voimakkaammin kuin samaan aikaan ilmaan pääsyt hiilidioksiditonni. Mutta jos maapallon ilmastoa tarkastellaan viidensadan vuoden aikajänteellä, metaanin lämmityskerroin tippuu kahdeksaan.

Yleensä kaikille kasvihuonekaasuille käytetään samaa sadan vuoden tarkastelujaksoa, jolloin metaanin kertoimeksi tulee 25.

Jälkikommentti:

Toimitus lyhensi kirjoitustani jättämällä viimeisen kappaleen pois. Se kuului seuraavasti: ”Raportissa oletettiin lisäksi, että nyt laidunkäytössä olevilla mailla voisi ryhtyä tuottamaan fossiilisia polttoaineita korvaavaa bioenergiaa, vaikka suurin osa maailman laidunmaasta on niin karua, ettei sillä kasva muu kuin laidunruoho.”

Toimiva joukkoliikenne vaatii tiheää asutusta

Helsingin Sanomat, Mielipide 9.9.2008

On yleisesti tunnettu tosiasia, että suurin osa suomalaisista pitää omakotitaloasumista parhaana asumismuotona. Monet poliitikot ovatkin huolissaan siitä, että etenkin pääkaupunkiseutu tarjoaa vain harvoille mahdollisuuden toteuttaa asumisunelmiaan. Tällainen huoli kuulostaa äkkiseltään ymmärrettävältä ja humaanilta. Asumisen, maantarpeen, liikkumisen ja ympäristön keskinäisten vuorovaikutussuhteiden tarkastelu paljastaa kuitenkin sen ikävän tosiasian, että asutuksen hajautuminen lisää huomattavasti liikkumisesta aiheutuvaa ilmastokuormaa.

Perinteinen omakotitaloasuminen 1100 neliön tontilla vaatii lähes kaksikymmentä kertaa enemmän maa-alaa kuin perinteinen tiivis kivikaupunkiasuminen. Uudenlaiseksi asumisen vaihtoehdoksi on viime aikoina visioitu niin sanottua tiivistä ja matalaa rakentamista. Tiiviys on osoittautunut tässä yhteydessä kuitenkin varsin suhteelliseksi käsitteeksi, sillä Helsingin seudun uudet tiivis–matala-alueet ovat vaatineet kaksi kertaa enemmän maata kuin tuhlailevan väljiksi moititut Helsingin vanhat kerrostalolähiöt.

Miksi rakennusmaata pitäisi sitten ylipäätään säästää Suomessa, jossa maata riittää taatusti koko väestön asuttamiseen? Kysymys on ennen muuta henkilöliikenteen aiheuttaman kasvihuonekaasukuorman pienentämisestä ekotehokkaan joukkoliikenteen avulla.

Pääministeri Matti Vanhanen huomautti tässä lehdessä 7.9. julkaistussa haastattelussaan, että myös omakotitaloalueille voidaan järjestää bussilinjoihin perustuvaa joukkoliikennettä. Pelkkä bussilinjan olemassaolo ei kuitenkaan riitä tekemään joukkoliikenteestä toimivaa ja kilpailukykyistä vaihtoehtoa. Ne, joilla on mahdollisuus valita, nousevat bussiin vain, jos vuorovälit ovat riittävän tiheät eikä matka veny ajallisesti liian pitkäksi.

Päästöjen kannalta taas on tärkeää, että bussit kulkevat mahdollisimman täysinä. Täyttöasteen lisäksi päästöihin vaikuttaa tietenkin myös matkan maantieteellinen pituus.

Mitä tiiviimpi ja eheämpi rakenne yhdyskunnalla on, sitä todennäköisemmin täyttyvät edellä mainitut toimivan ja ekotehokkaan joukkoliikenteen kriteerit. Kerrostaloalueelle mahtuu enemmän asukkaita kuin pientaloalueelle ja siten myös enemmän potentiaalisia bussimatkustajia. Koska kerrostalot vievät pientaloja vähemmän maa-alaa, voidaan kerrostaloasukkaat asuttaa lähemmäs työpaikkoja ja palveluita, jolloin matkat muodostuvat lyhyemmiksi.

Tiivis yhdyskuntarakenne mahdollistaa myös raideliikenteen lisärakentamisen. Raideliikenne on joukkoliikennemuodoista ekotehokkain. Esimerkiksi metrolla liikkuminen tuottaa lähes 90 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin työmatka-autoilu moottoritiellä. Tyypillisen Nurmijärveltä käsin Helsingissä työssäkäyvän elämisestä ja harrastamisesta aiheutuva kasvihuonekaasupäästöjen kokonaiskuorma onkin 75 prosenttia suurempi kuin helsinkiläisellä työssäkäyvällä metronkäyttäjällä.

Asuminen kaukana keskuksista saattaa olla hyvä ratkaisu silloin, kun ihmisen liikkumistarve on huomattavan pieni vaikkapa kotona työskentelyn vuoksi. Sama ei päde esimerkiksi eläkeläisten kohdalla. Suomalaisen keskivertoeläkeläisen vuotuinen kotimaan matkasuorite on yli 9000 kilometriä, josta vain kymmenen prosenttia on mökkimatkoja. Onkin todennäköistä, että asuminen ekotehokkaan joukkoliikenteen äärellä tarjoaa myös työelämän ulkopuoliselle väestönosalle mahdollisuuden pienentää merkittävästi omaa ilmastokuormaansa.

Lentomatka lisää ilmastokuormaa

Helsingin Sanomat, Mielipide 9.3.2008

Tällä palstalla on käyty keskustelua siitä, kuinka suuri on edestakaisen Thaimaan-lennon ilmastovaikutus verrattuna pienehkön omakotitalon lämmitykseen. Jukka Westermarckin (27.2.) mukaan kahden hengen Thaimaan-lento tuottaa enemmän ilmastoa lämmittäviä päästöjä kuin sadan neliön kokoisen omakotitalon lämmittäminen öljyllä vuoden aikana.

Finnairin ympäristöjohtaja Kati Ihamäki vastasi Westermarckille (5.3.), että kahden hengen Thaimaahan suuntautuvan lomalennon hiilidioksidipäästöt ovat puolta pienemmät kuin omakotitalon lämmityksen aiheuttamat päästöt.

Kahden hengen edestakainen lomalento Thaimaahan Boeing 757 –koneella kuluttaa 780 kg lentopetrolia. Yhden lentopetrolikilon palaessa syntyy noin 3,13 kg hiilidioksidiekvivalenttia (Lewis 1997). Polttoaineen valmistus tuottaa vielä 10 prosentin suuruisen lisäpäästön. Tämän lisäksi kyseinen lentomatka tuottaa yläilmakehässä typenoksidi- ja vesihöyrypäästöjä, joiden ilmastoa lämmittävä vaikutus vastaa arviolta 3172–9760 kiloa hiilidioksidia. Luku on laskettu Sausenin ja muiden vuonna 2005 julkaiseman tieteellisen artikkelin perusteella (Aviation radiative forcing in 2000: An update on IPCC).

Kahden hengen Thaimaan lomalento tuottaa siten yhteensä 5856–12444 hiilidioksidiekvivalenttikiloiksi muunnettuja kasvihuonekaasuja.

Öljylämmitteisissä omakotitaloissa on Öljy- ja kaasualan keskusliiton mukaan keskimäärin 150 neliötä lämmitettävää tilaa, joissa kuluu keskimäärin 2300 litraa kevyttä polttoöljyä vuodessa lämmitykseen ja lämpimään käyttöveteen. Nesteen ekotasetiedotteen mukaan laskettuna kyseisen polttoöljymäärän valmistus ja käyttö tuottaisi 6647 kilon vuotuiset hiilidioksidipäästöt.

Kahden hengen Thaimaan-matkasta aiheutuu siis selvästi enemmän ilmastoa lämmittäviä päästöjä kuin sadan neliön kokoisen omakotitalon lämmittämisestä öljyllä. Kokonaiskulutuksen tasolla voidaan todeta, että edestakainen Thaimaan-lento lisää suomalaisen kuluttajan aiheuttamaa vuosittaista ilmastokuormaa 25–54 prosenttia. Lentomatkailun suosion lisääntyminen vaikuttaa tätä tietoa vasten todella huolestuttavalta. Eikö olisi jo aika ruveta verottamaan lentopetrolia muiden liikennepolttoaineiden tapaan?

Liikkuminen tuottaa eniten päästöjä

Helsingin Sanomat, Mielipide 15.5.2007

On ilahduttavaa, että liikenteen ja etenkin autoilun ilmastovaikutuksesta on virinnyt viime aikoina aktiivista keskustelua. Kansantalouden ainevirtatilinpidon mukaan (Mäenpää 2004) henkilöliikenne onkin suomalaisen kulutuksen suurin kasvihuonekaasupäästölähde.

Vuonna 1999 jokainen suomalainen ”vauvasta vaariin” tuotti keskimäärin 2700 kiloa hiilidioksidia (ilman valmismatkojen aiheuttamia päästöjä). Autoilun osuus tästä oli 83 prosenttia. Jukka Naukkarisen (12.5.) ehdottama jokaiselle suomalaiselle myönnettävä vuosittainen autoilun päästökiintiö 1300 kiloa hiilidioksidia ei siis riittäisi lähestulkoonkaan pitämään yllä nykyisen laajuista henkilöautoliikennettä, mikä olisi tietysti pelkästään hyvä asia ilmaston kannalta.

Autoilun kilometripäästöjä laskettaessa pitää huomioida paitsi bensiinin palaessa syntyvät päästöt (2350 grammaa hiilidioksidia/litra) myös bensiinin jalostusvaiheessa syntyvät päästöt (340 g/litra). Täten esimerkiksi kaupunkiajossa syntyy päästöjä noin 27 kiloa/100 km. Tämä on lähes 10 kertaa enemmän kuin syntyy metrolla liikuttaessa ja yli 4 kertaa enemmän kuin matkustettaessa HKL:n bussilla.

Raideliikenteen tarjontaa  kannattaisi siis lisätä roimasti. Muilla elämänaloilla tuskin löytyy näin suuria eroja eri vaihtoehtojen ominaispäästöissä.

(Toimitus muutti yllä olevan kirjoituksen otsikon muotoon ”Suomalaisten autoilu tuottaa eniten päästöjä”. Palautin alkuperäisen otsikon, koska uusi otsikko sisälsi asiavirheen.)

Helsingin Sanomat, Mielipide 27.4.2012

Mainokset